Get all 6 Kardemimmit releases available on Bandcamp and save 35%.
Includes unlimited streaming via the free Bandcamp app, plus high-quality downloads of Sisko muistatko? - Sister, Do You Recall?, Kesäyön valo - Midnight Sun, Onni - Happiness, Autio huvila - Abandoned Villa, Kaisla, and Viira.
1. |
Muukalainen - Lost Love
03:02
|
|||
Löytäisinkö tuon muukalaisen luo,
jonka ilta toi, aamun unohtui
Silloin tiennyt en minkä kadotin,
rappukäytävästä kaiku askelten
Vielä löydän tuon muukalaisen luo
Silmät tuikkivat alta kulmien
noin huules hymyyn käy,
aina muistan sen
Noin kun hymyilet, tuntisinko sen
virrasta tuhansien kasvojen?
Vielä löydän tuon muukalaisen luo!
|
||||
2. |
||||
Laulu se on minun hupini
ja laulu se on minun työni
Laulaen vietän mä päiväni
ja laulaen mä vietän yöni
Eikä mun lauluni kauaksi kuulu
kuin naapurin vainiolle,
poikien aittaan ja mallassaunaan
ja keinukalliolle
Jos minä laulamasta lakkaisin
niin ei ois virkaa mitään
Laulajatyttö kun laulelee
niin siitä ne pojat tykkää
Pois minä menen tästä kylästä
pois täältä menee kaikki
|
||||
3. |
||||
4. |
Postikello - Wrong Way
04:07
|
|||
Älä varpusrukka mene, lennä hukkaan,
sillä kylmä talvi onpi meillä
Siellä täällä sinä aina lentelet
ja nytkin taidat olla väärillä teillä
Älä tule meille, minä olen köyhä,
enkä viitti olla sulle nöyrä
Saat mennä muualle, vaikka tuolle puolen,
kyllä minäkin vertaiseni löydän
Et sinä ole minun, enkä minä sinun,
en minä ole sitä sanonutkaan
Taaskin on menny tämän kylän ämmän
postikellon soitto aivan hukkaan
|
||||
5. |
||||
Unissain sen usein vielä nään
niinkuin jäi se sinne yksinään:
syksyn auringossa paistavan
hiljaisen ja valkeen huvilan.
Päällään taivaan kuulto sininen,
viirin päässä viime pääskynen,
hopeaiset salmet takanaan,
haavat puettuina purppuraan.
Tultaan suitsuttivat asterit
kukkamaassa, tummat orvokit
katsoi totisine silmineen
taivaan, maan ja veden kirkkauteen.
Vielä kutsui tuoksu resedan,
värähdellen syksyilmahan,
myöhästyneen mehiläisen luo,
joka suven viime maljan juo.
Niinkuin viekoitellen rantahan
kaartui polku luokse valkaman,
vaikka riisuikin jo purjepuun,
venhe houkutti kuin seikkailuun.
Mutta polkua ei kukaan käy,
mitään kuulu ei, ei ketään näy.
Kukat kukkivat vain itsekseen,
suruisasti loiskii laine veen.
Jälleen, kuolema, ah, muistan sun.
Kun on kerran eessä lähtö mun,
kun mä lähden viime matkallain,
jäät niin, viime suvi, jälkehein:
Kukat jäävät yksin kukkimaan,
kultasantaan laine loiskimaan.
Jäävät aurinko ja aavat veet,
jäävät suven viime säveleet.
Turhaan kutsuu polku valkamaan,
turhaan venhe vettä halkomaan.
Polkua ei kukaan, kukaan käy
mitään kuulu ei, ei ketään näy.
Kukat kukkivat vain itsekseen,
suruisasti loiskii laine veen.
Huvilan on poissa asujat,
umpeen lyöty ovet, akkunat.
|
||||
6. |
||||
Miss' on kussa mun hyväni
miss' asuvi armahani?
Missä istuvi iloni,
maalla kulla marjaseni?
Kuulu ei ääntävän ahoilla,
lyövän leikkiä lehossa
Ei kuulu saloilta soitto,
ei kukunta kunnahilta
Oisko armas astumassa,
marjani matelemassa?
Oma kulta kulkemassa,
valkia vaeltamassa?
Toisin torveni puhuisi,
vaaran rinnat vastoaisi
Saisi salot sanelemista
joka kumpu kukkumista
Oisko armas astumassa,
marjani matelemassa?
Oma kulta kulkemassa,
valkia vaeltamassa?
|
||||
7. |
Kalpea valo - Pale Light
03:09
|
|||
Katselin huurtuneesta ikkunasta
kun taivaalta satoi lunta
ja paljaat oksat ja jäätynyt ruoho
nukkuvat talven unta
Kalpea valo hiipii ikkunasta ulos
ja pimeys ryömii nurkista sisään
Kuvittelen sut kanssani huoneeseen
vaikka kaikki on hiljaista ja tyhjää
Ulko-oven vaimea naksahdus
vei kesän liian kauaksi täältä
Nyt talvi on tullut kun sinä olet mennyt
ja kevät on etähällä
|
||||
8. |
||||
Laulan hiljaa aamun hetkeen
uuden päivän kunniaa,
kuinka läpi pimeyden
aina uuden alun saa
Katso kuinka kultaa päivä,
elon lupauksen täyttää
Poikki maiden kiirien,
yli taivaan hymyilee
Kunnes iltaan päivä hiipuu,
taivaan kaari himmenee
Päivän kulta yöhön vaipuu,
hopea taivaan valaisee
Katso kuinka kultaa päivä,
elon lupauksen täyttää
Poikki maiden kiirien,
yli taivaan hymyilee
|
||||
9. |
||||
Mie kun lasist' kattelin,
mie näin vanhan kultani
Siit' vast' johtu mieleheni,
tuo ol' ennen mulla
Mie makaisin kultain kanssa
murkinoihin asti
Käet oli kaulassa
ja suu ol' suuta vasten
En mie taho renkipoikaa,
rengist' tuloo laiska
Mestarmies se saaha pittää,
joll' on kaikenlaista
Nättii likkoi nai'a pittää,
ei noit' romuluisii
Romuluiset lapsii tekkööt
liikaa avosuisii
Ei miun issäin ilost kiellä,
paljon laulamasta joo
Kieltää kyläs käymästä
ja turhaan nauramasta joo
Tämän tytön elämä
se on kuin kinofilmi joo
Siit' on flikka huolissaan
vaan jottei tulis ilmi joo
Eikä surra meiän tytöt,
ei se suru auta joo
Surulle on kaivettuna
syltä syvä hauta joo
|
||||
10. |
||||
Angoli Borbala on hameen teettänyt
edestä on lyhyt, takaa pidentynyt
Edestä on lyhyt, takaa pidentynyt
tytön hoikka uuma yhä pyöristynyt
- Sinä tyttäreni, Angoli Borbala
mikä mahtaa olla hameen tasahelma
edestä on lyhyt takaa pidentynyt
uumas kaunis, hoikka yhä pyöristynyt?
- Mitattu on väärin, ommeltu on väärin
vielä sisäpiika puki päälle väärin
- Sinä tyttäreni Angoli Borbala
mikä mahtaa olla hameen tasahelma
Edestä on lyhyt takaa pidentynyt
uumas kaunis, hoikka yhä pyöristynyt?
- Äiti, äiti, äiti, Vandorvari Kati
join mä puron vettä pyöreys on siitä
- Sinä tyttäreni Angoli Borbala
mikä mahtaa olla hameen tasahelma
edestä on lyhyt takaa pidentynyt
uumas kaunis, hoikka kovin pyöristynyt?
- Kiellä en, en salaa, paras on tunnustaa
Gyöngvarin poika sai pois uuman mitoiltaan
- Santarmit saapukaa, kiinni tuo ottakaa
kiinni tuo ottakaa, vankilaan sulkekaa!
Päivää kolmetoista syömättä, juomatta
syömättä, juomatta, olla saa levotta!
Kolmetoista kului, äiti saapui, puhui:
- Syötkö, juotko sinä, nukutko, vai mitä?
- Kuinka söisin, joisin, nukkuako voisin?
Jos vain tunnin soisit kirjeen kirjoittaisin
kirjeen kirjoittaisin Gyöngvarin pojalle
Gyöngvarin pojalle, ylväälle rakkaalle
- Hyvää iltaa äiti, te äiti Borbalan!
Mistä, mistä löydän sen jota rakastan?
- Lähti kukkatarhaan, jossa kielot kasvaa
Suruseppel varmaan kohta on hiuksillaan
- Ei ei sinne, äiti, te äiti Borbalan
Sanokaa niin löydän sen jota rakastan
- Kiellä en, en salaa, paras on tunnustaa:
huoneessaan hän makaa mustassa vuoteessaan
Sulho rientää, menee sisälle huoneeseen
tarttuu suureen veitseen, työntää sen sydämeen
- Veri veressäsi puroon nyt virratkoon
sydän sydäntäsi hautaan jo seuratkoon
Sydän minun, sinun hautaamme vaipukoon
sielu minun, sinun Herraamme rukoilkoon
|
Kardemimmit Finland
Kardemimmit is a band of four awesome women playing the Finnish national instrument, kantele. The band members Maija Pokela, Jutta Rahmel, Anna Wegelius and Leeni Wegelius compose, as well as arrange, write lyrics and produce their own music. Original pieces with a modern approach still have a strong foundation in Finnish, Eastern European and Scandinavian traditions. ... more
Streaming and Download help
If you like Kardemimmit, you may also like:
Bandcamp Daily your guide to the world of Bandcamp