We’ve updated our Terms of Use to reflect our new entity name and address. You can review the changes here.
We’ve updated our Terms of Use. You can review the changes here.

Autio huvila - Abandoned Villa

by Kardemimmit

/
1.
Löytäisinkö tuon muukalaisen luo, jonka ilta toi, aamun unohtui Silloin tiennyt en minkä kadotin, rappukäytävästä kaiku askelten Vielä löydän tuon muukalaisen luo Silmät tuikkivat alta kulmien noin huules hymyyn käy, aina muistan sen Noin kun hymyilet, tuntisinko sen virrasta tuhansien kasvojen? Vielä löydän tuon muukalaisen luo!
2.
Laulu se on minun hupini ja laulu se on minun työni Laulaen vietän mä päiväni ja laulaen mä vietän yöni Eikä mun lauluni kauaksi kuulu kuin naapurin vainiolle, poikien aittaan ja mallassaunaan ja keinukalliolle Jos minä laulamasta lakkaisin niin ei ois virkaa mitään Laulajatyttö kun laulelee niin siitä ne pojat tykkää Pois minä menen tästä kylästä pois täältä menee kaikki
3.
4.
Älä varpusrukka mene, lennä hukkaan, sillä kylmä talvi onpi meillä Siellä täällä sinä aina lentelet ja nytkin taidat olla väärillä teillä Älä tule meille, minä olen köyhä, enkä viitti olla sulle nöyrä Saat mennä muualle, vaikka tuolle puolen, kyllä minäkin vertaiseni löydän Et sinä ole minun, enkä minä sinun, en minä ole sitä sanonutkaan Taaskin on menny tämän kylän ämmän postikellon soitto aivan hukkaan
5.
Unissain sen usein vielä nään niinkuin jäi se sinne yksinään: syksyn auringossa paistavan hiljaisen ja valkeen huvilan. Päällään taivaan kuulto sininen, viirin päässä viime pääskynen, hopeaiset salmet takanaan, haavat puettuina purppuraan. Tultaan suitsuttivat asterit kukkamaassa, tummat orvokit katsoi totisine silmineen taivaan, maan ja veden kirkkauteen. Vielä kutsui tuoksu resedan, värähdellen syksyilmahan, myöhästyneen mehiläisen luo, joka suven viime maljan juo. Niinkuin viekoitellen rantahan kaartui polku luokse valkaman, vaikka riisuikin jo purjepuun, venhe houkutti kuin seikkailuun. Mutta polkua ei kukaan käy, mitään kuulu ei, ei ketään näy. Kukat kukkivat vain itsekseen, suruisasti loiskii laine veen. Jälleen, kuolema, ah, muistan sun. Kun on kerran eessä lähtö mun, kun mä lähden viime matkallain, jäät niin, viime suvi, jälkehein: Kukat jäävät yksin kukkimaan, kultasantaan laine loiskimaan. Jäävät aurinko ja aavat veet, jäävät suven viime säveleet. Turhaan kutsuu polku valkamaan, turhaan venhe vettä halkomaan. Polkua ei kukaan, kukaan käy mitään kuulu ei, ei ketään näy. Kukat kukkivat vain itsekseen, suruisasti loiskii laine veen. Huvilan on poissa asujat, umpeen lyöty ovet, akkunat.
6.
Miss' on kussa mun hyväni miss' asuvi armahani? Missä istuvi iloni, maalla kulla marjaseni? Kuulu ei ääntävän ahoilla, lyövän leikkiä lehossa Ei kuulu saloilta soitto, ei kukunta kunnahilta Oisko armas astumassa, marjani matelemassa? Oma kulta kulkemassa, valkia vaeltamassa? Toisin torveni puhuisi, vaaran rinnat vastoaisi Saisi salot sanelemista joka kumpu kukkumista Oisko armas astumassa, marjani matelemassa? Oma kulta kulkemassa, valkia vaeltamassa?
7.
Katselin huurtuneesta ikkunasta kun taivaalta satoi lunta ja paljaat oksat ja jäätynyt ruoho nukkuvat talven unta Kalpea valo hiipii ikkunasta ulos ja pimeys ryömii nurkista sisään Kuvittelen sut kanssani huoneeseen vaikka kaikki on hiljaista ja tyhjää Ulko-oven vaimea naksahdus vei kesän liian kauaksi täältä Nyt talvi on tullut kun sinä olet mennyt ja kevät on etähällä
8.
Laulan hiljaa aamun hetkeen uuden päivän kunniaa, kuinka läpi pimeyden aina uuden alun saa Katso kuinka kultaa päivä, elon lupauksen täyttää Poikki maiden kiirien, yli taivaan hymyilee Kunnes iltaan päivä hiipuu, taivaan kaari himmenee Päivän kulta yöhön vaipuu, hopea taivaan valaisee Katso kuinka kultaa päivä, elon lupauksen täyttää Poikki maiden kiirien, yli taivaan hymyilee
9.
Mie kun lasist' kattelin, mie näin vanhan kultani Siit' vast' johtu mieleheni, tuo ol' ennen mulla Mie makaisin kultain kanssa murkinoihin asti Käet oli kaulassa ja suu ol' suuta vasten En mie taho renkipoikaa, rengist' tuloo laiska Mestarmies se saaha pittää, joll' on kaikenlaista Nättii likkoi nai'a pittää, ei noit' romuluisii Romuluiset lapsii tekkööt liikaa avosuisii Ei miun issäin ilost kiellä, paljon laulamasta joo Kieltää kyläs käymästä ja turhaan nauramasta joo Tämän tytön elämä se on kuin kinofilmi joo Siit' on flikka huolissaan vaan jottei tulis ilmi joo Eikä surra meiän tytöt, ei se suru auta joo Surulle on kaivettuna syltä syvä hauta joo
10.
Angoli Borbala on hameen teettänyt edestä on lyhyt, takaa pidentynyt Edestä on lyhyt, takaa pidentynyt tytön hoikka uuma yhä pyöristynyt - Sinä tyttäreni, Angoli Borbala mikä mahtaa olla hameen tasahelma edestä on lyhyt takaa pidentynyt uumas kaunis, hoikka yhä pyöristynyt? - Mitattu on väärin, ommeltu on väärin vielä sisäpiika puki päälle väärin - Sinä tyttäreni Angoli Borbala mikä mahtaa olla hameen tasahelma Edestä on lyhyt takaa pidentynyt uumas kaunis, hoikka yhä pyöristynyt? - Äiti, äiti, äiti, Vandorvari Kati join mä puron vettä pyöreys on siitä - Sinä tyttäreni Angoli Borbala mikä mahtaa olla hameen tasahelma edestä on lyhyt takaa pidentynyt uumas kaunis, hoikka kovin pyöristynyt? - Kiellä en, en salaa, paras on tunnustaa Gyöngvarin poika sai pois uuman mitoiltaan - Santarmit saapukaa, kiinni tuo ottakaa kiinni tuo ottakaa, vankilaan sulkekaa! Päivää kolmetoista syömättä, juomatta syömättä, juomatta, olla saa levotta! Kolmetoista kului, äiti saapui, puhui: - Syötkö, juotko sinä, nukutko, vai mitä? - Kuinka söisin, joisin, nukkuako voisin? Jos vain tunnin soisit kirjeen kirjoittaisin kirjeen kirjoittaisin Gyöngvarin pojalle Gyöngvarin pojalle, ylväälle rakkaalle - Hyvää iltaa äiti, te äiti Borbalan! Mistä, mistä löydän sen jota rakastan? - Lähti kukkatarhaan, jossa kielot kasvaa Suruseppel varmaan kohta on hiuksillaan - Ei ei sinne, äiti, te äiti Borbalan Sanokaa niin löydän sen jota rakastan - Kiellä en, en salaa, paras on tunnustaa: huoneessaan hän makaa mustassa vuoteessaan Sulho rientää, menee sisälle huoneeseen tarttuu suureen veitseen, työntää sen sydämeen - Veri veressäsi puroon nyt virratkoon sydän sydäntäsi hautaan jo seuratkoon Sydän minun, sinun hautaamme vaipukoon sielu minun, sinun Herraamme rukoilkoon

about

Autio huvila is Kardemimmit's third album from the year 2012. It was awarded as the Folk Music Album of the Year in Finland.

credits

released June 18, 2012

license

all rights reserved

tags

about

Kardemimmit Finland

Kardemimmit is a band of four awesome women playing the Finnish national instrument, kantele. The band members Maija Pokela, Jutta Rahmel, Anna Wegelius and Leeni Wegelius compose, as well as arrange, write lyrics and produce their own music. Original pieces with a modern approach still have a strong foundation in Finnish, Eastern European and Scandinavian traditions. ... more

contact / help

Contact Kardemimmit

Streaming and
Download help

Redeem code

Report this album or account

If you like Kardemimmit, you may also like: